Gareth, Joakim ja minä lähdimme kolmistaan Mäntyharjulle PDGA-sanktioituun Woikoski Feeling -kilpailuun. Kisatapahtuma PDGA:n sivuilla täällä: linkki.
Päivästä oli tulossa varsin kuuma, ja jo ennen kahdeksaa oli pitkälti yli 20 astetta lämmintä. WHD Gård Disc Golf Park on aika uusi rata, perustettu vuonna 2016. Rata on maksullinen, mutta 5€ pelimaksu on ihan hintansa väärti. Nurmikot ajettu, tiit kunnossa, opasteet paikallaan jne.
Paikan päällä on myös 2(!) ravintolaa, kioski, majoituspalveluja sekä automuseo. Mutta takaisin kilpailuun, klo 10 aikaan pelaajakokous ja radalle. Joakim pelasi erittäin hyvän bogeyfree -1 -kierroksen (954 alustava rating) ja itse pelasin samassa ryhmässä +4 johon olin ihan tosi tyytyväinen (alustava 906). Gareth +10 joka sekin oli aivan kohtuullista FGSMH-kisatasoa.
Kaiken kaikkiaan ekan kierroksen jälkeen Jode oli 3 heittoa kärjestä, itse olin 2 heittoa kärjestä. Hyvää amatööritason pelailua siis!
Keli oli, kuten kuvista voi päätellä, aivan kohdallaan. Päivän mittaan lämpö nousi kolmeenkymmeneen asteeseen, mutta onneksi ilma liikkui ja avoimilla nurmialueilla tuuli oli ihan kohtuullisen kova. Pieni riesa oli hyttysistä, mäkäräisistä ja paarmoista. Lounas syötiin lomakeskuksen ravintolassa ja sitten toiselle kierrokselle.
Meiltä jäi pelaajakokous väliin kun unohduimme aitan varjoon rupattelemaan. Itselleni tämä kostautui sillä tavoin, että olisin ollut ryhmäni ensimmäinen ja olisi pitänyt ottaa score-lappu pelaajakokouksessa. Ehdin kävellä aloitusväylälleni, jossa asia todettiin – siitä sitten edestakaisin uudestaan kilometri suuntaansa ylimääräistä ripeään tahtiin että ehti aloittamaan 15.15 kuten kierroksen piti alkaa. Olin vähän läkähdyksissä ja tuplabogi.
Jälkimmäinen kierros oli kaikille FGSMH-pelaajille vähän huonompi, joskaan ei nyt mikään katastrofi kumminkaan. Joakim pelasi seitsemän päälle, itse pelasin 9 päälle ja Gaz pelasi 12 päälle. Näillä tuloksilla emme olleet palkinnoilla ja suuntasimme kotia kohti.
Joakim kertoo kilpailusta:
“Hieman väsyneenä ensimmäiselle rundille. Aloitin radan tutustumisella, eli koko rundi onnistui bogie free:nä. Kuumuus ja tuulisuus yltyi toiselle kierrokselle, lämpöä oli reippaasti yli 30 celsiusta. Tuli reippaasti heikompi rundi kuin ensimmäiseni. Mutta loppuun asti tsempattiin ja loppujen lopuksi tyytyväinen suoritukseeni, olinhan kumminki ensimmäistä kertaa kyseisellä radalla.
Paikalla oli myös tuhansittain verenhimoisia mäkäräisiä, jotka lipittivät vertani, minkä myös siinä välissä hyttyset ja paarmat eivät ehtineet.”
